Después de un mes: Navidad

Ne pari kuukautta Suomessa, se pimeä ja synkkä aika vuodesta on kuitenkin omalla tapaansa yksi suosikeistani, ja tänä vuonna myönnän kaipaavani sitä. Kauppoihin alkaa ilmestyä joululehtiä, glögiä, ensimmäisiä tunnelmallisia koristevaloja, sekä pikkuhiljaa kaikkea muuta, mikä muistuttaa joulusta.

Joulunalusaika on ihanaa. Silloin voi rauhassa ja hyvällä omalla tunnolla käpertyä sohvan nurkkaan höyryävän kuuman kupin kanssa ja nauttia tunnelmasta. Yhtä lailla tänne Madridiin on ilmestynyt jo nyt marraskuun puolessa välissä joulujuttuja, ja mitä lähemmäs joulua edetään, sitä enemmän se alkaa näkyä täälläkin kaikkialla. Silti Suomen kodin joulussa on se jokin erilainen oma taikansa, mikä täältä nyt puuttuu, ja joulu tuntuu jotenkin kaukaiselta. Ostin kyllä huoneeseeni kanelintuoksuisia kynttilöitä ja lasikulhoon joulupalloja, eiköhän noista joulun tunnelma ala muodostua. Pitää myös alkaa kuunnella (espanjalaisia) joululauluja!

En sano, ettenkö haluaisi nauttia nyt täysin tästä erilaisuudesta tänä vuonna, ja ehkä ensi vuonna, sekä tulevina vuosina sitten taas joulun odotuksesta Suomessa. Kuka tietää. Kuitenkin noin kuukauden kuluttua olen Suomessa viettämässä joulua rakkaimpien kanssa, ja se on minulle erittäin tärkeää!

Bongasin nettiä selatessani, että Fazerilta on tullut joulusuklaauutuus: omenaa, rapeaa krokanttia ja hasselpähkinää sekä tummaa suklaata. Ai että kuulostaako hyvältä? Tuntui kyllä hassulta lukea tästä "Winter edition" tuotteesta, kun ei tunnu yhtään, että Suomessakaan vielä olisi talvi. Joulusuklaita riittää täälläkin jokamakuun. Kauppojen hyllyt notkuvat toinen toistaan paremman näköisiä herkkuja.

Tänä vuonna perinteiset suomalaisetjoulupiparit...

...vaihtuvat espanjalaisiin jouluherkkuihin. Turrón on espanjalaiseen jouluperinteeseen kuuluva nugaata muistuttava makeinen.

Muuten täällä on kaikki hyvin. Olen nähnyt kavereita, löytänyt valtavasti uusia ihania paikkoja ja kahviloita sekä ravintoloita, shoppailut (hieman jo joululahjojakin), herkutellut, ja saanut nauttia kaupungista täysin. Pääsin myös käymään keskustan ulkopuolella sijaitsevassa valtavassa ostoskeskuksessa Plaza Nortessa, joka on jokaisen naisen unelma. Saman katon alta löytyy kaikki, mitä ikinä osaa kuvitella. Aurinko on myös hellinyt viime aikoina, ja sää on ollut ihanan syksyinen kera kirkkaan auringonpaisteen. Ulkona on tähän aikaan vuodesta todella kaunista! Tykkään Madridin syksystä ainakin yhtä paljon kuin sen kesästäkin.

Viikon kuluttua vanhempani saapuvat kyläilemään Madridiin, ja on ihana päästä näyttämään kaupunkia heille. Olisi mukavaa, jos säät jatkuisivat samanlaisina, mutta valitettavasti sää näyttäisi kylmenevän. Tulevana viikonloppuna olen lauantaina Lähdössä Ribera de Dueroon, joka on yksi espanjan vanhimmista ja parhaiten tunnetuista viinitiloista Madridin lähellä. Eli viininmaistelua tiedossa, sopii minulle!

Besos, Eveliina

Shopping is my cardio in Madrid

Tästä aiheesta täytyy tehdä ihan oma postaus. Heti alusta alkaen, ja ensimmäisistä päivistä lähtien täältä on löytynyt toinen toistaan ihanampia kauppoja. Suurin osa lempivaateketjuistani, kuten Bershka, Stradovarious, Pull&Bear, Blanco, Sfera, Lefties, Zara ja Mango ovat kaikki espanjalaisia merkkejä. Uudempi tuttavuus, johon kämppäkaverini Elina minut täällä tutustutti oli Pimkien liike, ja se yllätti positiivisesti. Ketjuliikkeiden lisäksi täällä on lukematon määrä suloisia pikkuputiikkeja, joista voi tehdä etenkin kenkä-, ja laukkulöytöjä.

"Keep calm and go shopping"

Shoppailu on riistäytynyt hieman käsistä, ja en tiedä, millä tuon nämä kaikki Suomeen. Kolmas matkakaukku, porque? No se on sitten sen ajan murhe. Hintataso on kuitenkin huomattavasti Suomea alhaisempi, ja etenkin pienemmistä liikkeistä voi löytää todellisia aarteita edullisesti, joten eihän tilaisuuksia voi jättää käyttämättä!

Vaihdon alussa kävimme keskustan ulkopuolella sijaitsevassa Islas kauppakeskuksessa. Sinne menon syynä oli sieltä löytyvä Primark ja New Yorker, jotka eivät kuitenkaan vastanneet odotuksia ainakaan omalta osaltani. Kauppakeskus oli kuitenkin todella iso, ja siellä olisi saanut kulumaan varmaan useamman päivän (ainakin minä, yllätys yllätys). Toinen suuri ostoskeskus melko paljon ydinkeskustan ulkopuolella, lähellä lentokenttää on La Gavia, ja siellä haluaisin myös päästä vierailemaan.

Olen ostanut täältä tähän mennessä itselleni viidet kengät (ellei muutamat jo unohtuneet, heh), useamman laukun, nahkableiserin/jakun, monta ihanaa paksua neuletta, muutaman juhlavamman topin, parit housut ja farkut, huivin, kellon, koruja ja näiden lisäksi kaikkia perusvaatteita ja juttuja, mitä on uupunut. Okei, vähän jopa sensuroin listaa, ettei se vaikuta niin massiiviselta, ettei kukaan saa shokkia. Mutta kuten Carriekin sanoo:

Välillä on kyllä kieltämättä ollut orpo olo, kun ei ole se oma rakas Suomen vaatekaapin valikoima saatavilla, vaan on pärjättävä ehkä yhdellä kolmasosalla siitä. Nämä ovat näitä meidän naisten ongelmia. Toisaalta olen varma, että Suomeen palatessa ahdistaa se kaikki tavaran paljous, ja mietin, että mihin tarvitsen näitä kaikkia, kun puolivuottakin pärjäsin ilman.

Valtavaan tarjontaan, ja liikkeisiin on ajan myötä tottunut, eikä niiden valikoiman runsaus saa minua enää niin sekaisin kuin alussa. Tämä on tietysti budjetilleni vaan hyvä juttu. Madridin keskustan ulkopuolella sijaitsee outlet center Las Rosas Village, ja olen ajatellut, että siellä olisin mukava mennä käymään äitini kanssa, kun tulee visiitille minua katsomaan myöhemmin tämän kuun lopussa. Tulen varmasti kaipaamaan näitä kaikkia ihania kauppoja mitä täältä löydän, joten sen takia täytyy ostaa paljon matkamuistoja mukaan Suomeen! (hyvä tekosyy shoppailla). Palaillaan taas, nyt lähden testaamaan Starbucksin jouluvalikoimaan kuuluvaa Chesnut Praline Lattea, mm.

Besos, Eveliina

It was nice to meet you once Morocco

Ihailemassa maisemia Marokon rannikolla.

Marokon matka kokemuksena oli todella silmiä avaava, ja sanonta "matkailu avartaa" pitää todellakin tämän reissun kohdalla paikkansa. Kulttuuri, elämänasenne, ja elämäntyyli (mm. hygieniataso) ovat Marokossa aivan eri luokassa, mihin itse on tottunut. Naisten ja miesten, sekä rikkaiden ja köyhien välinen tasa-arvo olivat täysin epätasapainossa ja kuilu heidän välillään on valtava. Vierailimme muutamassa Marokon pohjoisosassa sijaitsevassa kaupungissa, pääkohteena Tanger niminen kaupunki, ja toinen kaupunki oli nimeltään Asilah. Minulle yksi kerta ja vierailu maassa oli todennäköisesti riittävästi, eikä Marokko paikkana ollut ollenkaan itselleni mieluinen. Oli hienoa saada uusia kokemuksia, ja nähdä erilaista elämää, mutta tavat ja kulttuuri ovat niin erilaisia, että välillä jopa ahdisti kävellä kadulla sen kaiken tuijotuksen keskellä. Kaduilla ei kävellyt lähes ollenkaan naisia, ja kahviloissa istui pelkkiä miehiä, jotka eivät kulttuuristaan johtuen nää paljon naisia, joten tästä johtui tuijotus. Uskonto on vahvasti läsnä marokkolaisten ihmisten arjessa, ja se näkyy kaikkialla synagogien muodossa. Marokossa on Islamin usko pääuskonto, ja siihen kuuluu muun muassa viisi kertaa päivässä rukoilu, he eivät syö porsaan lihaa eivätkä juo alkoholia. Alkoholia ei myyty missään tavallisissa kaupoissa, eikä monissa ravintoloissakaan, ja siellä missä sitä myytiin oli se suhteessa kallista. ...Ainakin kun on tottunut näihin Espanjan kahden euron punaviinipulloihin. Ihmiset juovat alkoholin sijaan hyvin paljon minttuteetä, ja pääsinkin maistamaan teetä joka oli tehty aidosta mintusta. Höyryävän kuuma juoma muistutti vähän kuumaa mohitoa (tietysti ilman alkoholia), ja nam herkullista oli! Yhden päivän paikallisten ruokien maistelujen jälkeen kaipasimme toisena iltana jotain "varmaa" ja hyvää ruokaa, niinpä testasin elämäni ensimmäistä PizzaHutia Marokossa, heh, eikä sekään tuottanut kyllä pettymystä. Kana BBQ pannupizza, mm!

Kamelisafarilta.

Ehdottomasti reissun kohokohta: Kamelilla ratsastus!

Sain tutustua kaikkeen oleelliseen, mikä marokkolaiseen kulttuuriin kuuluu. Pääsin maistamaan heidän perinneruokia, kuuntelemaan heidän musiikkia, näin tanssia, näin kun ihmiset rukoilivat mattojensa päällä kaupungilla. Paljon tuli nähtyä myös kurjuutta, köyhyyttä, ja kerjääviä katulapsia. Koko reissun ajan meidän mukana oli kaksi paikallista opasta, ja he olivat aivan huipputyyppejä. Todella hauskoja miehiä, ja heillä oli monen kymmenen vuoden kokemus opastuksesta. Marokossa bussissa on vähemmän istumapaikkoja (54), kuin "tavallisessa" bussissa on 55, joten meidän koko ryhmä ei mahtunut samaan bussiin. Niinpä minä, kämppikseni sekä yksi amerikkalainen nuoripari saimmekin kulkea omalla pienellä mini VIP-bussilla, sekä omalla kuljettajalla, se oli aika huvittavaa, mutta samalla luksusta!

"Katu"soittajia pienellä kujalla.

Mausteet ovat vahvasti läsnä marokkolaisessa ruoassa.

Tyypillinen marokkolainen ruoka: Couscous, oli hyvää!

Joitain matkamuistoja ostin, muun muassa hopeakoruja (ne on tyypillisiä tuliaisia Marokosta, sekä mausteita). Hopeakorujen aitoudesta ei tosin voi olla 100% varma, mutta onneksi sain tingittyä edullisen hinnan. Marokossa tinkiminen on tyypillistä, ja meidänkin vierailemilla bazaarialueilla (pieniä putiikkeja) oli tinkiminen ainoa hinnoittelu, kiinteitä hintoja tuotteilla ei ollut lainkaan.
Myös kuuluisaa alunperin Marokosta lähtöisin arganöljyä sisältäviä tuotteita ostin hiuksille sekä iholle.

Hopeaa myydään Marokossa paljon, kuva on sellaisesta liikkeestä.

Selviydyin turvallisesti onneksi takaisin "kotiin" Espanjaan, ja täytyy sanoa, että tuntuu hyvältä olla taas Madridissa. Madridkin opettaa arvostamaan sitä, miten hyvin asiat meillä ovat ja toimivat Suomessa, saati sitten Marokko. Tuntuu hurjalta ajatella miten erilaisia elämiä ihmiset maapallolla elävät. Myönnän, ja allekirjoitan lauseen: On lottovoitto syntyä Suomeen.

Kapeita kujia Tangerista.

 

 

 

Besos, Eveliina