Punto medio = puoliväli

Vaihtoajastani (tästä puolesta vuodesta) on nyt takana suunilleen puolet, ja saman verran on edessä. Tuntuu hurjalta, miten nopeasti aika on hurahtanut, ja tämän jaksan todeta aina vaan jokaisessa postauksessani. Mutta mitä tämä vaihtarielämä on ollut tähän asti? Ainaista biletystä ja löysäilyä koulun kanssa? Ehei, vaikka äkkiä niin voisi kuvitella, ja monesti ihmisillä on sellainen käsitys.

Allekirjoitan täysin sen, kun joku minulle ennen vaihtoon lähtöä sanoi, että jokainen tekee vaihtovuodesta juuri sellaisen kuin itse haluaa. Toki tiettyjä peruspilareita ei voi itse muuttaa, kuten kouluun liittyviä asioita ja miten hommat siellä toimivat, tai minun tapauksessani eivät ole toimineet täysin odotetusti. Mitä kouluun tulee muuten, on opiskelu yliopistossani täällä Madridissa hyvin erilaista verrattuna siihen opiskeluun mihin on tottunut Suomessa. Opiskelen yksityisessä yliopistossa, josta paikalliset opiskelijat maksavat huiman summan vuodessa, joten taso ei ole erityisen helppo. Eivät vaatimukset aivan kohtuuttomiakaan ole, mutta kyllä kouluun joutuu panostaa enemmän, mitä odotin. Kaikkea muuta (opiskelua hauskempaa) tekemistä löytyy ympäriltä kuitenkin niin paljon, että en odota saavani huippuarvosanoja, eikä se ole todellakaan tarkoituskaan. Ei vaihtoon lähdön tarkoitus ole opiskelu. Mitä tuohon mainitsemaani kaikkeen muuhun, opiskelua hauskempaan, tekemiseen tulee, on kyse pitkälti omasta aktiivisuudesta. Kannatan itse ehdottomasti, ja tähän mennessä olen kokenut parhaaksi, että lähtee vaan kaikkeen mahdolliseen mukaan.

Minun kohdallani ainaisen tai pelkän bilettämisen sijaan vaihtoaika on pitänyt sisällään paljon matkustelua. Täältä käsin on niin paljon helpompi ja edullisempi lähteä reissaamaan lähiympäristöön, joten tilaisuus kannattaa ehdottomasti hyödyntää. Uusien paikkojen näkeminen on rikkaus, ja todellakin avartaa ja avaa silmiä. Lisäksi kaikki täällä tai täältä johonkin tehdyt reissut antavat unohtumattomia ja arvokkaita muistoja, ja ainutlaatuisia hetkiä mukavien ihmisten kanssa.

Elämä täällä vaihdossa on paljon rennompaa kuin Suomessa, ja sitä rakastan. Osittain fiilis tulee varmasti siitä, että tuntuu kuin olisi matkalla. Arkisia (ainakaan samoja kuin Suomessa) murheita ei ole, vaan korkeintaan ainut huolenaihe on lähtisikö ensi viikonloppuna Marokkoon vai hetkinen...Marokkoon. Eli siis kyllä! Tulevan viikon viikonlopun to-su tulen viettämään eksoottisessa ja viettelevässä Marokossa. Olen tästä super innoissani!

Täällä siihen on oikeasti havahtunut, miten suuri paikka maailma on.

Vaihdon alussa, ennenkuin paikalliseen elämänrytmiin oli tottunut, tuntui monesti, etteivät omat rutiinit sovi kuvioihin millään. Ajan kuluessa aloin kuitenkin sopeutua ja sopeutua tänne aina vaan paremmin. Väkisin huolettomampi asenne on tartunnut, ja monet asiat kyllä hoituvat omalla painollaan ja kiirettömästi, eli mañana (=huomenna), kuten espanjalaisilla on tapana sanoa.

Täällä Espanjassa Halloween on paljon suurempi juttu kuin Suomessa, ja kaikkia Halloween koristeitä ja muuta krääsää näkyi jo viikkoa ennen Halloweeniä. Tänään illalla menemme yhdessä kämppäkavereideni kanssa Halloween fiestoihin, jotka järjestetään yhden toisen vaihtaritytön asunnossa. Kutsussa oli pukukoodina Halloween-teemaan sopiva look, joten katsotaan mitä kivaa keksitään. Truco o trato, karkki vai kepponen?

Besos, Eveliina